Jaana Varvion tyttäret, keskellä oleva Susanna Lindroos ja Marja Sippola (oik.) ovat molemmat työskennelleet kaupassa. Lastenlapset Oskari ja Sofia ovat tuttu näky sen käytävillä.
Kodisjoen kyläkauppaan astuessa vastaan tulvahtaa ihana, kypsyvän lihan tuoksu. Padassa muhii lihakastike lounasta varten. Kylmäkaapisto on pullollaan tutunnäköisiä lihatuotteita.
12 vuotta kauppiaana toimineelle Jaana Varviolle oli alusta asti selvää, että asiakkaille tarjotaan laatua. Myynnissä on ollut vain Kivikylän makkaroita ja lihaa. HK:n Sininen on korkeintaan päässyt mukaan valikoimiin. Myös lounasannosten liha tulee tutulta toimittajalta.
– Kivikylän liha on muita mureampaa oli kyse possusta tai naudasta. Sitä ei tarvitse kuin käyttää pannulla ja se on siinä! Muut vaihtoehdot ovat sen rinnalla surkeita. Joskus oikein kyselin pääkallopaikalta, että miten liha voi olla niin paljon parempaa kuin muiden.
Vastaukset olivat järkeenkäypiä. Kivikylä on viimeinen pienten navettojen ja sikaloiden lihatalo, jonka omat lihantuottajat sijaitsevat Lounais-Suomessa lähellä toisiaan. Jatkokasvatuspaikka löytyy pienen matkan takaa, eikä eläimiä jouduta kuljettamaan pitkiä matkoja. Tämä kaikki tietää vähemmän stressiä ja maistuu lihassa.
– Minulle on tärkeä ajatus siitä, että käyttämäni liha on ainakin osittain kotoisin ihan tästä läheltä paikallisisten tuottajien luota. Uskon, että pienten tuottajien liha on paremmin tuotettu kuin massatuotannossa. Ruokintakin sujuu pienemmissä kuvioissa enemmän eläinten ehdolla, Jaana pohtii.
Työtä lähiruoan eteen
Viime kesänä Kodisjoen kyläkaupalla kokeiltiin koko kesän lähiruokateemaa. Sunnuntaisin tarjolla oli lähiruokalounas.
– Teimme kaikkemme asian edistämiseksi. Harva silti lähti sen takia Rauman keskustasta parinkymmenen kilometrin päähän lounaalle, mutta aivan varmasti lähiruoka sitoutti vanhoja asiakkaita entisestään.
Lähilihan lisäksi Jaana hankki kasvikset ja vihannekset kiertämällä niiden perässä kylillä. Hän naureskelee, että hiilijalanjälki ei lähiruokateeman toteuttamisessa tainnut olla ihan pieni. Ainakaan jos ajettuja kilometrejä laskee.
– Onneksi on Puolimatkan Puodin kaltaisia toimijoita. Se on Vaimarossa oleva suoramyyntipiste, johon asiakkaille on oma avain.
Jaanan kokemuksen mukaan lähiruokaa arvostetaan, vaikka asiakkaat eivät ruoan alkuperää normaalisti juuri tiedustele.
– Useamminkin voisivat kysyä, mistä raaka-aineet ovat kotoisin. Tärkeintä on kuitenkin, että ruoka on hyvää. Se auttaa pitkälle. Ja siinä taas kunnon ainekset ovat kaiken a ja o.
Maaseutu pitää säilyttää elävänä. Kivikylä tekee paikallisena toimijana sen puolesta hyvää työtä.
Kutsumuksena maaseutu
Jaana on ollut kylätoimija jo kaksikymppisestä. Hän oli muun muassa maaseudun kehittämisyhdistys Ravakan ensimmäinen puheenjohtaja ja myöhemmin toiminnanjohtaja. Vuosituhannen alussa nykyinen kyläkauppias kiersi yrittäjänä matkasaarnaajan lailla ympäri Suomea ja Viroa.
– Järjestin kyläiltoja, aktivointitilaisuuksia ja koulutuksia. Yritin saada kylät ajattelemaan ja itse hoksaamaan, miten hoitaa asiansa.
Viimein päämäärätietoinen nainen teki sen, mistä oli koko ajan puhunut. Hän ryhtyi jatkamaan Kodisjoen kyläkauppaa ja kehittämään sen toimintaa. Ja samalla auttamaan kylän pitämisessä vireänä.
– Olen maaseutuhullu ja sitä mieltä, että maaseutu pitää säilyttää elävänä. Koen, että Kivikylä tekee paikallisena toimijana sitä samaa työtä.
Tuttu lihatalo on kasvanut paljon Jaanan kauppiasuran aikana. Sitä ei kuitenkaan arjen yhteydenpidossa huomaa.
– Se on edelleen se sama yhteistyökumppani. Puhelimessa ovat tutut myyjät, joiden tietää tekevän työtään Rauman Lapissa. Tilaukset hoituvat vaikka yksityisellä Facebook-viestillä. Tuotteet tulevat meille Kivikylän omassa kuljetuksessa. Samalla kun kuski käy Rauman marketeissa, hän koukkaa myös Kodisjoen kautta.
Kyläkaupan ruokaa vanhuksille
Kodisjoen kyläkauppa oli ennen Jaanaa perinteinen kauppa, jossa oli veikkaus- ja postipalvelut. Nykyään siellä on kahvila ja ruokala sekä keittiö, josta voi tilata ruokia. Niiden taloudellinen merkitys on kasvanut koko ajan.
– Oheispalvelujen avulla pystyn pitämään kaupan elossa. Tämä ei ole perinteistä kauppatoimintaa, vaan enemmänkin kyläläisten olkkari, Jaana hymyilee.
Kyläkaupat ovat olleet vanhemman väen kohtauspaikkoja. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Kotiäidit saattavat tulla pienokaistensa kanssa syömään ja maanviljelijät kiireaikoina äkkiä haukkaamaan lounaansa. Myös seniorikansalaiset tulevat mielellään ruokailemaan kaupalle.
Erikoisuutena Kodisjoella on Jaanan pyörittämä vanhusten ateriapalvelu. Ikäihmiset saavat nauttia samaa kunnon kotiruokaa kuin kaupalla lounastavat. Extrana tulee kyläkauppias, jolla on hetki aikaa rupatella.
– Kaikki lähti siitä, että erään vanhuksen omaiset tiedustelivat tällaista mahdollisuutta. Kun kysyin muilta paikallisilta ikäihmisiltä kiinnostusta, halusivat myös he mukaan.
Rauman kaupungin ateriapalvelu toimittaa asiakkailleen kylmät ateriat kahdesti viikossa. Kodisjoella lämmin ruoka tuodaan päivittäin.
– Tunnen tämän kylän vanhukset. Näen jos jotain on vialla ja voin auttaa ja kertoa eteenpäin asiasta. Tämä on sellaista vanhan ajan kylähenkeä. Toisteen perään katsotaan – myönteisessä mielessä.