Walleniuksille työ on melkein elämäntapa

Ari kouluttautui uudelleen laitosmieheksi

Olen tehnyt Kivikylälle hommia 1990-luvulta asti. Aina tarvittaessa auttelin milloin kiireapulaisena, kesätyöläisenä tai vaikkapa karja-auton kuskina. Olen ollut myös mukana rakennusprojekteissa, joita tässä talossa on riittänyt.

Tein näitä hanttihommia muiden töitteni ohessa: olen ollut Lapin sahalla sekä kunnan palveluksessa. Neljä vuotta kului tiehöylän kuljettajana. Autot ovat tuttuja niin rengasasentajana kuin kuljettajana.  

Kun kyllästyin reissuhommiin, hakeuduin Kivikylälle vakituiseksi työntekijäksi kuusi vuotta sitten. Ensin olin savustajana ja suolarina, mutta sitten kädet eivät enää kestäneet työtä, joka sisälsi paljon samoja liikeratoja ja raskasta nostelua.

Jouduin olemaan pitkään sairauslomilla, ja minulle ruvettiin suunnittelemaan kevyempiä tehtäviä talon sisällä. Käytännössä olin vuoden työkyvyttömyyseläkkeellä, ja pääsin uudelleenkoulutukseen. Opiskelin laitosmieheksi Säkylän tehtaalla toisten laitosmiesten ohjauksessa, ja nyt olen tehnyt näitä hommia toista vuotta.

Nykyinen työni on vaihtelevaa. Välillä on kova kiire; kolmelta eri tuotantokoneelta saatetaan soittaa, etteivät ne toimi kunnolla. Sitten taas voi mennä puolikin päivää, ettei kukaan soita.

Koneesta voi olla tiivisteet pois paikoiltaan tai terä pitää vaihtaa, että se leikkaa kunnolla. Joskus tulee isompiakin hommia, kuten laakereiden vaihtoa.

Vaimo on siistijä, mutta minunkin työssäni hygienia on hyvin tärkeää. Aina kun ottaa jonkin osan pois koneesta, täytyy miettiä kaksi kertaa, mihin sen käsistään laskee.

Terveisin,

Ari Wallenius

Jaana huolehtii siisteydestä

Minun työpolkuni on kulkenut keittiöapulaisen töiden ja Autolasin tehtaalla työskentelyn kautta siistijäksi Kivikylälle. Ehdin ennen tätä työtä olla yhdeksän vuotta kotonakin lasten ollessa pieniä. Nyt olen työskennellyt Lapissa jo 15 vuotta.  

Elintarvikealan puhtaudenpito on vaativaa. Täällä täytyy olla sataprosenttisen siistiä. Mitään ei saa siivouksen jälkeen jäädä mihinkään. Meitä on Lapissa kaksi siistijää kahdessa vuorossa. Tämä on työ, joka ei lopu koskaan.

Oli hienoa, että Ari pääsi uudelleenkoulutukseen. Meillä on kolme nyt jo täysi-ikäistä lasta. Kaksi poikaamme ovat olleet kesätöissä Kivikylällä. Työntekijöiden lapsilla on ollut talossa melkein varma kesätyöpaikka. Täällä pidetään huolta työntekijöistä. Kaikessa näkyy ja tuntuu se, että tämä on perheyritys.

Olisi vaikea kuvitella Lappia ilman Kivikylää, kun on nähnyt yrityksen syntyhistorian ja saanut olla mukana työntekijänä. Tämä on siinä mielessä erikoinen työpaikka, että kun muualla puhutaan lomautuksista, niin Kivikylä on mennyt ja porskuttanut eteenpäin ja palkannut aina vain lisää väkeä.

Terveisin,

Jaana Wallenius