Mika Kinnala on lähilihan tuottaja Laitilasta

Minulla on pieni sadan emakon perhetila viiden kilometrin päässä Laitilan keskustasta. Uuteenkaupunkiin on meiltä 15 kilometriä. Molemmissa paikoissa on Kivikylän omat lihatiskit paikallisessa marketissa.

Aina puhutaan lähiruoasta, ja sitähän tämä omakin tuotanto on. Kivikylällä on lyhyet matkat. Koko tuotantoketju pyörii samoissa nurkissa täällä Vakka-Suomessa ja Etelä-Satakunnassa.

Eilen oli juuri possunhakupäivä. Meillä syntyneet porsaat lähtivät jatkokasvatukseen tutulle tilalle viiden kilometrin päähän.

Kivikylän tuottajilla on mahdollisuus saada takaisin tilalla kasvatettua sianlihaa omaan käyttöön. En ole kuitenkaan hyödyntänyt mahdollisuutta, koska samaa lähilihaa tämä on kautta linjan.

Kun lähdin sikafarmariksi vuonna 1999, aloitin yhteistyön pienen yksityisen Mellilän teurastamon kanssa. Sittemmin tutuksi tulivat myös isot lihatalot. Siirtyminen kolme vuotta sitten Kivikylän tuottajaksi merkitsi paluuta samanlaiseen toimintaympäristöön kuin tuottajaurani alussa.

Täällä on pienen talon tuntua. Porsas ei ole mikään kone, jota vain kuskataan paikasta toiseen.
Isot talot haluavat yhdellä oven avauksella kuorman täyteen. Niiden autot vetävät 700 porsasta kerralla. Tällainen pieni sikala ei muualla oikein sovi kuvioihin. 

Emakosta ei meidän tilalla yritetäkään ottaa kaikkea irti. Pahnueen koko on keskimäärin 12 porsasta. Porsaita syntyy parituhatta vuodessa.

Jos sikalassa tulee ahdasta, voin soittaa suoraan Kivikylän possuautolle ja neuvotella kuskin kanssa possujen siirrosta jatkokasvatukseen. Sellainen ei taida toimia enää missään muualla.

Olin 34-vuotias, kun lähdin tilanpitoon. Ennen sukupolvenvaihdosta ehdin opiskella teknikoksi ja olla useamman vuoden palkkatöissä. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä sitten suoritin lyhyet maatalousopinnot.

En koskaan ajatellut, että ryhtyisin pitämään sikoja vanhempieni jälkeen. Aina tulin silti tänne tilalle touhuamaan. Jotenkin sitä on vain kasvanut tähän.

Työt sikalassa vievät viitisen tuntia päivässä. Sen päälle tulevat kaikki muut tilan työt: myllytykset, lietteen siirtämiset, peltotyöt ja remontit.

Sata emakkoa voi tuntua pieneltä määrältä yhdelle ihmiselle. Se tarkoittaa kuitenkin työntekoa 24/7 vuoden joka päivä. Perhetilalla tekemistä ja töitä riittää. Onneksi Laitilassa on sujuvasti toimiva lomitusjärjestelmä. Käytettyä tulee kaikki maksullisetkin lomituspäivät, kun kaupunki tukee niitä.

Ajattelen, että maataloustuottajan tulee olla kuluttajaa kohtaan nöyrä. Soisin maaseudun säilyvän elävänä; sen onnistumiseksi tulemme aina tarvitsemaan kuluttajia.

Terveisin,

Mika Kinnala