Kivikylässä kesä alkoi jo huhtikuussa kun ensimmäiset kesätyöntekijät saapuivat lihapajoihin. Kesäkuussa ahkeria käsiä saapui lisää Lapin Palvipajalle ja nyt heinäkuussa kaikki voimat ovat käytössä, kahdessa vuorossa. Osa kesäntyöntekijöistä pakkaa lihaa ja he pitävät huolen siitä, että ympäri Suomea kauppojen hyllyillä riittää Kivikylän grilliherkkuja nälkäisille grillimestareille! Eikä kaikki kesätyöntekijät suinkaan pakkaa pihvejä, vaan ahkeria apulaisia on hommassa kuin hommassa ja jokainen on tärkeä palanen Kivikylän kesässä!
Tuotannossa käydessäni sain juttuseuraksi kaksi ahertajaa, Henna Malmstenin ja Kasper Vahalan, jotka ovat molemmat kesämakutaitelijoita Lapissa. Henna ja Kasper saapuivat Savulaaksoon jo aikaisin keväällä. Molemmat olivat tällä kertaa tulleet iltavuoroon pakkaamaan pihvejä.
”Vaikka töitä tehdäänkin kovasti, on töissä silti hauskaa ja se on minun mielestä tärkeä juttu!”
Kysyessäni mitä ajatuksia kesätyöt Palvipajalla on herättänyt tähän mennessä, saan vastauksen hymyssä suin. Kumpikin sanovat ehdottomaksi plussaksi Kivikylän hyvän hengen. ”Kun on hyvä porukka, niin töissä on paljon mukavampaa” Henna sanailee ja Kasper nyökyttelee mukailevasti ja lisää, että vaikka olisi synkempikin päivä niin hyvistä jutuista ja hauskoista kavereista saa lisätsemppiä työhön. Varsinkin pitkiä päiviä tehdessä ja kovassa kiireessä hyvän työporukan arvo nousee entisestään. Kasper tiivistääkin asian näin: ”Vaikka töitä tehdäänkin kovasti, on töissä silti hauskaa ja se on minun mielestä tärkeä juttu!”. Ja kun nuorimies sai suun avattua niin hän jatkaa vielä pohdiskellen sitä, miten Kivikylälle töihin tuleminen on ollut avartavaa siinä mielessä, että on oppinut ja nähnyt läheltä tuotantoketjun etenemisen aina ruokapöytään asti.
Loppuun Kasper sanoo melkein filosofisesti, että viikonloppuja ja vapaita hän on alkanut arvostaa yhä enemmän, tekee kuulemma hyvää kun pitkän työviikon jälkeen pääsee vapaalle tai vaikka hetkeksi juhlimaan Ruisrockiin!
Kiire on ollut välillä kovakin, mutta hommat ovat hoituneet mallikkaasti. Juhannus on yksi koko vuoden kiireisimpiä aikoja, mutta Hennan mukaan sekin sujui hienosti. ”Yllättävänkin rauhallista”, kommentoi nuorinainen pienellä virneellä. Taitaa Hennan ahkerat kädet olla sen verran tehokkaat, ettei kovinkaan kiire ei tunnu pahalta. Ja toisaalta, silloin pitää takoa kun rauta on kuumaa. Tai pitäisikö sanoa, että silloin kun liha on tuoretta ja meneillään on kesän makuhuuma!
– Kesäreportteri Topias