Kivikylälle oli juuri hankittu ihan ensimmäinen myyntiauto Saksasta, kun tulin näihin hommiin parikymmentä vuotta sitten. Työntekijöitä oli silloin alle kymmenen ja tuotteita palvilihan lisäksi vain muutama.
Työskentelin siihen aikaan Silja Linella, ja tein pitkään kahta työtä. Myyntiauton rattiin hyppäsin aina, kun laivalta oli vapaata. Kymmenen vuotta sitten siirryin kokonaan Kivikylän leipiin.
Aloitan työviikon tiistaiaamuisin seitsemän aikaan pääkallopaikalla Rauman Lapissa, jossa pakkaan auton täyteen. Siihen menee kolmesta neljään tuntia. Joka reissun jälkeen tankkaan lisää myytävää mukaan. Tämä on lihakauppa, jossa on pyörät alla. Kerronkin olevani lihakauppias, jos joku kysyy minulta, mitä teen työkseni.
Toripäivinä lähden liikkeelle jo neljän, viiden maissa. Päivä voi venyä pitkäksikin. Kaikille tällainen ei sovi, mutta minulle systeemi on oikein hyvä – varsinkin nyt kun lapset ovat jo isoja.
Lomat pidän yleensä talvella, kun ulkomyynnissä on hiljaista. Viimeksi lähdin joulupäivänä etelään vuosilomalle.
”Kivikylällä on tien päällä nykyään 11 myyntiautoa. Käy katsomassa meidän nettisivuilta niiden aikataulut ja paikkakunnat, joilla ne vierailevat.”
Kivikylä on työnantajana huolehtivainen. Yhteishenkeä luodaan kesäjuhlilla ja ilmaisilla lipuilla vaikkapa Karjurock-festivaaleille.
Saamme lippuja myös Lukon otteluihin. Käyn katsomassa melkein jokaisen kotipelin. On hienoa mennä halliin, jonka nimi on Kivikylän Areena. Siellä on tarjolla meidän tuotteitamme, kuten aika monessa muussakin jäähallissa Suomessa.
Kiertelin joskus enemmän markkinoita, mutta nyt minut löytää parhaiten toreilta. Talvilauantaisin olen parkissa Uudenkaupungin torilla ja kesäisin Somerniemessä, jossa on Suomen suosituin kesätori. Lisäksi käyn nykyään Säkylässä ja Karkkilassa.
Monilla pienillä paikkakunnilla on toripäivä kerran tai kaksi kertaa viikossa – sellaiset torit eivät kuole. Esimerkiksi Raumalla on aika hiljaista, kun toria pidetään avoinna joka päivä.
Tunnen suurimman osan asiakkaistani; melkein tiedän, mitä he ostavat. Asiakaskunta on iäkkäämpää, ja monelle torireissu ja juttuhetki on viikon kohokohta. Ihmiset ovat eripuolilla Suomea erilaisia. Jossain tingitään enemmän ja ollaan ehkä vähän säästeliäämpiä.
Tässä työssä saa käyttää hoksottimiaan. Joskus kannattaa antaa lennosta vähän alennusta. Tyytyväinen kuluttaja palaa takaisin.
Joistain torilla vierailijoista on tullut kavereita myös työn ulkopuolella. Hämeenlinnassa on sellainen makkaraseura kuin Hämeen Suoliherkku. Heidän kanssaan olen käynyt ulkomaan reissuilla, kuten Saksassa olutmessuilla.
Opiskelin aikanani merikoulussa talouspuolella, enkä olisi koskaan uskonut tällaista hommaa joskus tekeväni. Minua viehättää työssäni sen vapaus ja itsenäisyys. Minusta ei olisi kahdeksasta neljään pakertajaksi.
Terveisin,
Kari Jalonen