Juku tuntee kaikki
Moni vanhempi varmaan vielä muistaa minut Äijänsuon jäähallista. Olin Rauman erotuomarikerhon jäsen, ja sen ansiosta minusta tuli otteluiden kuuluttaja. Tein sitä hommaa pitkään 1970-luvun lopulle asti.
Ne olivat ikimuistoisia aikoja. Kerran jääkiekkopappina tunnettu kirkkoherra Oiva Tuominen tuli kadulla vastaan ja ojensi, että lausuin Rauman Lukossa koko SM-sarjauransa pelanneen Kai Rosvallin sukunimen väärin. Niin taisin tehdä – ehkä vähän tarkoituksellakin. Monelle riitti siitä hauskaa.
Olen ollut aina urheiluihmisiä: pelannut ja valmentanut jääkiekkokentillä niin kyläkiekossa kuin Rauman Hokissa. Koitin minä Laihosen Jarillekin opettaa jääkiekkoa. Sanoin sitten, että kyllä sinusta parempi lihamies tulee kuin jääkiekkoilija.
Työskentelin pitkään Valli-Autossa automyyjänä. Niiltä ajoilta ja jääkiekon parista on kertynyt valtavasti tuttuja. Lapsenlapset ihmettelivät pienenä, että pappa tunnetko sinä kaikki. Minä vastasin, että voi, voi – kaikki Lapista ja suuren osan Raumaltakin.
Loppupuolen työuraa olin töissä Lapin kirkonkylän koulun talonmiehenä. Kun jäin siitä eläkkeelle, minua pyydettiin aina välillä Kivikylälle hommiin. Grillasin tuotteita kauppojen pihoissa ja erilaisissa tapahtumissa, mihin vain kutsuttiin. Olin aina valmis lähtemään.
Joulun alla grillasin Lapin myymälän edustalla joulupukin vermeet päällä. Lopetin viisi vuotta sitten, kun ikää oli 74 vuotta. Oli pakko antaa periksi, oli kovaa hommaa grillata ja vetää joulupukin show päälle.
Kivikylän joulupukkina olosta jäi paljon hauskoja muistoja. Monet lapset tunsivat minut pukin roolin ulkopuolelta. Muistan yhdenkin tytön ahaa-elämyksen ja ilmeen, kun hän tuli kertomaan tietävänsä nyt, kuka joulupukki on. Minä tietenkin ihmettelemään, että kuka se sitten on. – Sinä! flikka tuumasi.
Terveisin,
Jukka Koski
”Joulupukin hommat menevät meillä suvussa. Tyttärenpoikani Oskarin lisäksi poikani Pekka oli myös Kivikylän pukkina muutamana vuonna. Tunnettu raumalainen teatteri-ihminen Jarmo Koski eli Jankke on veljeni, ja hänkin on sonnustautunut joulupukin asuun kerran jos toisenkin.”
Oskari on jo konkari joulupukkina
Minä olen nyt toista vuotta Kivikylän joulupukkina pappan jalanjäljillä. Olen Lapin myymälässä paikalla neljänä päivänä ennen joulua. Juku grillasi ja hoiti joulupukin tehtävät yksinään, mutta nykyään hommat hoitamaan tarvitaan kaksi miestä. Grillaaja on erikseen.
Teen joulupukin keikkaa myös kodeissa jouluaattona. Viime vuonna kävin 16 paikassa. Se oli pappan idea, että rupesin pukin hommia tekemään. Hän tietää, että minustakin löytyy se supliikkimies. Juku neuvoi, että ei sitten seisoskella missään ovenpielissä. Lapset ovat odottaneet pitkään pukkia ja heidän kanssaan kuuluu leikkiä.
Kun olin pieni, Juku lykkäsi minua vaunuissa ympäri kylää. Olin kuulemma sanonut, että kun tulet vanhaksi pappa, niin sitten minä lykkään Sinua.
Asun nykyään ihan tuossa naapurustossa, ja käyn isovanhempia tervehtimässä parikin kertaa päivässä. Olen 18-vuotias ja opiskelen autoasentajaksi. Ikäerosta huolimatta olemme pappan kanssa todella läheisiä. Hän sanookin, että luotamme toisiimme kuin apassi aurinkoon.
Terveisin,
Oskari Männistö