Tunnen suurta ammattiylpeyttä työtäni kohtaan. Minulle merkitsee paljon se, että saan käyttää Kivikylän lähellä tuotettua lihaa raaka-aineena.
Täällä Rauman Lapin myymälän yhteydessä on lounaskahvila sekä viikoittain käytössä oleva tilausravintola. Niissä riittää keittiömestarille töitä. Ehdin silti välillä konsulttihommiin kauppoihin. Jonkun verran teen tuotekehittelyä.
Teemme myös ruokakeikkoja pitkin maita ja mantuja. Menemme kokonaisen palvipossun kanssa paikan päälle juhliin. Tarvittaessa jään possun leikkaajaksi ruokailun ajaksi ja järjestän muutkin työntekijät. Meiltä on mahdollista tilata myös lisukkeet pitopöytään.
Tämä toiminta on asiakkaiden palvelua – puskaradio toimii hyvin, ja kysyntä kasvaa koko ajan.
Olen Satakunnan Keittiömestarit -yhdistyksen puheenjohtaja. Meillä oli täällä Lapissa kokous, jossa Jari Laihonen esitteli Kivikylän toimintaa. Kun näimme sattumalta myöhemmin, hän kysyi tietäisinkö ketään sopivaa keittiömestaria Lapin uuteen myymälään.
Tarjosin työhön itseäni, ja niin minusta tuli kivikyläläinen seitsemän vuotta sitten. Sitä ennen minulla oli takana pitkä ura S-ryhmässä. Työskentelin Porissa Hotelli Vaakunassa ja Raumalla Raumanlinnassa.
Kivikylä on merkittävä työllistäjä. Syömällä kotimaista ruokaa, työllistät suomalaisia.
Olen viihtynyt hyvin Kivikylällä – jokainen päivä on erilainen. Asiakkaat ovat täällä leppoisia ja kovia puhelemaan. He tulevat mielellään kyselemään tuotteista, kun näkevät minut myymälän puolella.
Iltatyöt loppuvat nykyään viimeistään kymmeneen mennessä, kun ennen pääsin vapaalle vasta kahden aikaan yöllä; tämä on ihan eri maailma kuin entisessä työssäni ravintolassa.
Keittiöalalla on vierähtänyt jo 45 vuotta. Ruoanlaitto kiinnosti minua jo ihan mukulana. Tein ruokaa äidin kaverina lapsuudenkodissani Lapin Kuolimaalla.
Täytyy sanoa, että telkkarin kokkiohjelmat antavat ihan väärän kuvan keittiöalalla työskentelystä. Se on hikistä ja kovaa työtä. Tarvitaan myös paljon palveluhenkisyyttä. En ole silti missään vaiheessa kyllästynyt työhöni.
Ammatin alkeet hankin 1970-luvun taitteessa Rauman ammattikoulun kokkilinjalla. Sitten menin Kuopion ravintolakouluun, josta valmistuin myöhemmin keittiömestariksi. Aikuisiällä tuli opiskeltua vielä työn ohessa ylioppilaaksi ja restonomiksi Vaasan AMK:ssa.
Opiskelut ovat antaneet tietoa ja näkemystä asioista. Osaan arvostaa Kivikylän kaltaista elintarvikealan toimijaa, kun tiedän miten laajat vaikutukset sillä on koko talouselämään.
Emme työllistä vain itseämme, vaan laajasti muitakin ihmisiä. Olemme merkittävä työllistäjä täällä Satakunnassa ja koko lounaisessa Suomessa.
Terveisin,
Hannu Ollila