Kun aloitin elintarvikealalla Säkylässä, tunnettiin kunta neljästä isosta ässästä: siipikarjasta, sokerista, sotilaista ja siiasta. Ne olivat isoimmat työllistäjät, ja niin se on suurinpiirtein edelleen.
Näin kesäaikaan meillä on 90 työntekijää, ja teemme töitä samassa rakennuksessa Länsi-Kalkkunan kanssa, joka on myös iso työnantaja.
Minulle tulee ensi vuonna täyteen 30 vuotta tällä samalla tontilla. Palkanmaksajan nimi palkkakuitissa on sinä aikana muuttunut muutamaan otteeseen: ensin se oli Broilertalo, sitten LSO Food ja HK. Viimeiset reilu kolme vuotta palkan on maksanut Kivikylän Kotipalvaamo.
HK:ssa olimme pieni yksikkö, ja toiminnan loppuminen oli pitkään uhkana. Kun tehdas siirtyi Kivikylän omistukseen, tunnelma meidän työntekijöiden keskuudessa oli helpottunut. Odotimme tulevaa iloisina, sillä tiesimme uuden työnantajan arvostavan hyvää suomalaista lähiruokaa.
Kun arki koitti, kulttuurierot osoittautuivat suuriksi. Systeemit olivat niin erilaiset. Emme tee enää samanlaista sarjatuotantoa kuin ennen, jolloin linjat paukuttivat samaa tuotetta. Toki täällä valmistetaan kaikki Kivikylän pyörykät, mutta sen lisäksi saatetaan käsitellä yksi laatikollinen lihaa näin ja toinen taas toisella tavalla.
Jouduimme tekemään paljon töitä, että pääsimme asioista yhteisymmärrykseen. Jostain väännetään edelleen, mutta nyt puhumme jo samasta asiasta.
Olemme oppineet toisiltamme, ja Kivikylä on kasvanut yrityksenä toiminnan laajentuessa. Kolmella eri paikkakunnilla sijaitsevien tuotantotilojen työkulttuuria on pystytty yhtenäistämään.
”Kivikylän tuotteet – vaikkapa ne Palvarin pyörykät – ovat juuri sitä lähiruokaa, josta nyt niin paljon puhutaan.”
Kivikylälle siirryttäessä työstä tuli fyysisesti kuormittavampaa – osittain sen tähden, että tuotteet tehdään nyt enemmän käsityönä. Olen varatyösuojeluvaltuutettuna ja varapääluottamusmiehenä neuvotellut työnantajan kanssa tuotantomenetelmien kehittämiseksi kevyempään suuntaan.
Pienen firman etuna on, että päättäjät ovat lähempänä ja muutoksia pystytään toteutettamaan nopeastikin. Olemme saaneet helpotuksia työhön ja askel askeleelta päässeet ergonomisempaan työskentelyyn.
Nykyään on enemmän työkiertoa paikasta toiseen – työn vaihtelevuuden kannalta se on hyvä. Liikaakaan kiertoa ei saa olla. Ammattitaito kärsii, jos ei pääse kunnolla syventymään mihinkään.
Seudun ihmiset eivät ole pysyneet mukana siinä, mitä meidän tehtaalla nykyään tehdään. Kun heille kertoo, että Kivikylän pyörykät valmistetaan täällä, alkaa ihastelu, että ne ovatkin mahdottoman hyviä.
Liputan kotimaisuuden puolesta. Kannattaisi tiedostaa, että se kotimainen lähiruoka työllistää. Vanhempieni luona oli joskus ulkomaisia makkaransiivuja ja oli ihan pakko huomauttaa siitä. Sanoin, ettei leikkeleen laadulla ole muuta väliä, kunhan se on kotimaista.
Terveisin,
Anne Vuorio