Samuel Hakala ja Ari Rantanen pääsivät molemmat töihin Säkylän Kotkotti-tehtaalle.
Uudet käsityömestarit tositoimissa
Meillä Kivikylällä oli taannoin myönteinen ongelma. Tarvitsimme kipeästi lisää työntekijöitä. Lihankäsittely kun vaatii paljon käsityötä ja ihmisen valvovaa silmää. Uusien ihmisten kouluttamiseen ei vain tahtonut jäädä aikaa.
Viime talvena löysimme ratkaisun järjestämällä yhdessä te-toimiston ja Winnovan kanssa rekrykoulutuksen. Siellä kohtasivat kaikkien tarpeet: kurssilaiset saivat koulutuksen myötä töitä ja me täällä Kivikylässä uusia lihateknologian osaajia. Juuri sellaisia kuin tarvitsemme.
Kun Kivikylän lihakurssin osallistujia valittiin, ei ikäsyrjintää harrastettu puoleen eikä toiseen: vanhin osallistujista oli yli 55-vuotias ja nuorin ei ollut vielä täysi-ikäinenkään.
Marjut Lindgren (43), Samuel Hakala (23) ja Ari Rantanen (22) ovat rekrykurssin käyneitä ja tuoreita kivikyläläisiä. Heitä yhdistää myös se, että kaikilla on taskussaan ennen lihakurssin käymistä yksi tai useampi ammattitutkinto. Vasta liha-alan täsmäkoulutus toi myös varman työpaikan.
Porilainen Samuel ei peittele tyytyväisyyttään. Neljän lapsen uusioperheen isä on päässyt ihan eri tavalla suunnittelemaan tulevaisuutta kuin työttömyysturvan varassa eläessä.
– Tämä on elämäni ensimmäinen vakituinen työpaikka. Aiempi datanomin tutkinto ei avannut työmahdollisuuksia. Kurssia aloittaessani en kunnolla edes tajunnut, että luvassa on vakipaikka, säteilee Säkylän Kotkotti-tehtaalle työllistynyt nuori mies.
Samaan paikkaan pääsi töihin myös nakkilalainen Ari, joka ei löytynyt töitä leipuri-kondiittorin opintojen jälkeen. Eivätkä nuoret miehet ole olleet ronkeleita. Töitä on oltu valmiita tekemään kauempaakin kotoa. Molemmille työmatkaa kertyy nyt yli sata kilometriä.
– Täällä on muitakin Porista päin töihin tulevia. Kuljemme kimppakyydeillä. Aamuvuoroon saa herätä jo neljän jälkeen, että ehtii kuudeksi töihin, toteavat kaverukset sen kummemmin rutisematta.
Kun Kivikylän lihakurssin osallistujia valittiin, ei ikäsyrjintää harrastettu puoleen eikä toiseen: vanhin osallistujista oli yli 55-vuotias ja nuorin ei ollut vielä täysi-ikäinenkään.
Sisäfile meni makkaraksi
Rekrykurssi sisälsi sata päivää töissä oppimista. Miten untuvikoilta sujuivat lihanleikkaamisen käsityötaiteen opinnot?
– Tuli siinä leikattua vähän ronskimmalla kädellä yksi isompi pala rotukarjan naudasta. Laitoin arvokkaan sisäfileen sisältäneen osan kaiken lisäksi vahingossa väärään paikkaan. Niinpä siitä tehtiin sitten oikein luxusmakkaraa, Samuel paljastaa.
Ari ei tunnusta sössineensä – ainakaan mitään isompaa. Molemmat kiittelevät kurssin opettaja Ari Åkerströmiä, joka osasi hyvin kertoa etukäteen työstä. Niinpä esimerkiksi lihanleikkaajien hurtti huumori ei tullut yllätyksenä.
Kurssikaverit ovat ehtineet olla töissä jo puolisen vuotta. Molemmat pakkaavat työssään muun muassa kanansiipiä ja -koipia. Työ maistuu, varsinkin kun on päässyt paremmin sisälle työporukkaan.
– Täällä on hyvä yhteishenki. Sen ansiosta jaksaa paremmin.
Loistava väylä työelämään
Kivikylän Lapin myymälän palvelutiskille työllistyneen Marjutin tarina on tuttu 1990-luvun alun laman keskellä ammattiin valmistuneille. Kokin paperit eivät riittäneet työn saamiseen, ja hän lähtikin suoraan jatkamaan lähihoitajaopintoihin. Erikoistuminen mielenterveyspuolelle ei sekään tuonut töitä.
Sinnikkäällä naisella on takataskussaan myös laborantin ja merkonomin paperit. Hän huokaisee syvään sanoessaan, että tällä kertaa koulutus kohtasi täysin työnantajan tarpeen.
– Kun valmistuu jostain perinteisestä opinahjosta, ei ole tietoa työpaikasta. Nyt ei tarvinnut jännittää, saako töitä. Tämä oli keski-ikäiselle työttömälle loistava väylä sijoittua uudestaan työelämään.
– Saattaisin olla vieläkin työtön ilman tätä mahdollisuutta. Kun Kivikylän kurssi osui silmiini MOL:n sivuilla, oli selvää, että haen. Olin aina haaveillut pääsystä Kivikylälle – tämä on hyvämaineinen talo.
Toimitusketjun nopeus yllätti
Marjut ei ole lepäillyt laakereilla, vaikka aiemmista tutkinnoista ei aina ole ollut hyötyä. Työt kaupan alalla työllistivät pitkään – niiden kautta myös liha-ala oli jo tuttu.
– Olen kaupan lihaosastolla tehnyt ihan samoja asioita kuin täälläkin. Ainoa ihan uusi juttu on ollut ruhon paloittelu. Koulutuksessa sain laajennettua myös tietojani lainsäädäntöön ja mikrobiologiaan liittyvissä asioissa.
Rekrykurssin aikana kulutettiin siis myös koulunpenkkiä ja opittiin ammatillista teoriaa ja tehtiin työhön liittyviä harjoitustehtäviä. Kurssilaiset tankattiin tiedoilla, joista heillä on hyötyä tulevaisuudessa.
Marjutille oli uutta tajuta, miten nopea raaka-aineen toimitusketju on – teurastamolta ei kestä vuorokauttakaan, kun liha on jo myynnissä.
Samuel ja Ari nyökkäilevät. Myös se mitä kaikkea tapahtuu tainnuttamisen jälkeen ennen kuin liha saapuu leikattavaksi yllätti: ruho käsitellään monin tavoin. Esimerkiksi karvat ja kyntöset poistetaan. Eläinlääkäri tarkistaa sen ja se leimataan jäljitettävyyden takaamiseksi.
Kurssilaisten ruoan arvostus on lisääntynyt, kun on päässyt näkemään, miten paljon työtä Kivikylän tuotteiden eteen tehdään.
– Kotona olen nykyään tarkkana, ettei mitään ruokaa menisi turhaan hukkaan, Samuel sanoo.
Kivikylä kiittää
Henkilöstöhallinnosta Kivikylällä vastaava Matti Vaimala kiittelee Winnovan kanssa yhdessä järjestetyn rekrytointikurssin antia. Uusia liha-alan osaajia saatiin taloon kymmenen.
Työnantajan näkökulmasta koulutus onnistui hyvin ja asetettuihin tavoitteisiin päästiin, vaikka koulutuksesta ei varsinaisia lihanleikkaajia vielä syntynytkään.
– Seitsemän kuukauden koulutus ei vielä tee lihanleikkaajaa, mutta se on hyvä alku.
Vaimala mainitsee yhdeksi eduksi sen, ettei varsinaista perehdytystä tarvittu enää työsuhteen alussa. Asia hoitui hienosti jo opiskelun aikana.
– Opintojen työharjoittelujaksot mahdollistivat myös tulevien työntekijöiden arvioinnin. Heidät pystyttiin heti sijoittamaan siihen tehtävään, johon henkilö parhaiten soveltuu.
Opiskelijat tutustuivat harjoittelujaksoilla Kivikylän eri toimipisteisiin Lapissa, Säkylässä ja Huittisissa. Heillä oli hyvä kuva talon toiminnoista ja tuotteista jo aloittaessaan työnsä. Sekin on Vaimalan mukaan suuri plussa verrattuna perinteiseen rekrytointiin.