Maatilamme sijaitsee Laitilassa ihan keskustan tuntumassa. S-marketiin, jossa myös meidän tuottamaamme lihaa myydään Kivikylän omalla palvelutiskillä, on matkaa alle kolme kilometriä.
Esan suku on vaikuttanut täällä Sillantaan kylällä 1600-luvulta lähtien, ja meillä on osittain sukutilan peltoja hallinnassa. Aloitimme emakkojen pidon aikanaan ihan tyhjästä.
Ennen omaa maatilaa Esa työskenteli Valkojärven sahalla tällärinä eli terän asettajana. Hän piti muutamaa omaa sikaa jo kotopaikassaan ja innostus maanviljelyyn sai ryhtymään isännäksi omalle tilalle.
Olimme aiemmin rakentaneet omakotitalon. Sen myymällä saimme pienen pesämunan tilan aloituskustannuksiin. Muutimme tähän mäkeen 1989 päärakennuksen valmistuessa. Sikalapidon tässä pihapiirissä aloitimme siitä parin vuoden kuluttua.
Nyt meillä on velaton tila. Olemme siitä ylpeitä. Kaikki mahdollinen on tehty itse. Ostimme vesijohtoputkea, ja Esa rupesi hitsaamaan niistä porsitushäkkejä. Sikalan töissä meni kaikki vapaa-aika.
Pirkko on koulutukseltaan hammashoitaja. Hän siirtyi 2000-luvun alussa työskentelemään kokonaan tilalla. Käytimme itsejärjestettyä lomituspalvelua, kunnes säännöt muuttuivat niin, että lomittajalla tulee olla y-tunnuksellinen yritys. Nykyään yritämme tulla toimeen kahdestaan.
”Kun eläimiä on ottanut, pitää niistä kantaa myös vastuu. Vaikka se on tarkoittanut monasti työtä ilman lomaa.”
Sikalamme on yhdistelmäsikala. Se tarkoittaa sitä, että porsaat syntyvät ja kasvavat isoiksi lihasioiksi meidän hoidossa. Niitä ei siirrellä välillä muihin kasvatuspaikkoihin. Emakkoja on nykyään 42, ja porsaita syntyy vuodessa noin 800. Tämä on nykyoloissa todella pieni yksikkö.
Myllytämme ja sekoitamme emakoiden ja lihasikojen rehut itse. Suurin osa rehuviljasta tulee omilta pelloilta. Lisäksi lihasikojen rehuun lisätään itse kasvatettua hernettä.
Meillä on kantapään kautta työmme oppineina paljon sellaista hiljaista tietoa siankasvatuksesta. Kaikkea ei silti tarvitse itse osata ja tietää. Ostamme rehutiivisteet Rehuxilta. Se huolehtii, että uudet säädökset, kuten aminohapposuositukset toteutuvat käytännössä.
Kun on kauan tehnyt tätä työtä, moni asia sujuu ihan näppituntumalla. Esa ei tarvitse punnituslaitetta arvioidakseen, milloin siat ovat valmiita teuraaksi. Hän pystyy silmämääräisesti arvioimaan, mitkä ovat lähtövuorossa, vaikka noudettavat eläimet pitää ilmoittaa jo viikkoa ennen karjakuskille.
Tässä työssä ei tule kuitenkaan ikinä viisaaksi, vaikka kuinka paljon hommia tekisi. Aina tulee uusia pähkäilyn aiheita. Jos ei muuta, niin sääntöjä muutellaan koko ajan. EU-papereitten kanssa on aika työ. Se stressaa.
Meillä on toiveissa siirtää tilanpito pojallemme Ristolle ja hänen vaimolleen Pauliinalle jo ensi vuonna. Tuonne mäenpäälle aiomme rakentaa itsellemme mummonmökin. Jouten emme aio olla sukupolvenvaihdoksen jälkeenkään. Autamme ja ohjaamme tarvittaessa sikalassa.
Terveisin,
Esa ja Pirkko Sillantaka