Olemme Ilkan suvun neljäs isäntäpari Pörrön tilalla. Sitä ennen suku oli torpparina täällä Köyliön Voitoisten kylässä. Tuntuu hiukan hassulta, mutta nykyään olemme säkyläläisiä.
Meillä on 65 emakkoa kodin pihapiirissä sijaitsevassa sikalassa. Matkaa töihin sinne tulee kymmenisen metriä. Porsaita syntyy reilu tuhat vuodessa. Kasvatamme jonkin verran itse lihasikoja teuraaksi Kivikylälle, ja loput porsaat lähtevät välitykseen.
Peltoja on viljelyksessä 70 hehtaaria. Puolet tilamme tuotannosta on perunaa. Kasvatamme lisäksi sikojen rehuksi kauraa ja ohraa sekä härkäpapua valkuaisaineeksi rehutiivisteeseen.
Olemme olleet viimeiset kymmenen vuotta Kivikylän tuottajia. Lihojen lisäksi meidän pottuja voi ostaa talvisaikaan Huittisten Hullulenkistä sekä Lapin myymälästä. Kesäaikaan myymälöiden edustalla ovat toiset perunanviljelijät tuotteineen.
Kivikylästä on muodostunut meille tiivis ja tärkeä työyhteisö. Karja-auto käy tasaisin väliajoin, ja parin viikon välein viemme lisää perunoita myymälöihin myytäväksi. On ihan niin kuin kotiinsa menisi, kun niissä vierailee. Kaikki ovat tuttuja.
Osa viljelemistämme perunoista menee Kokemäelle Finnmylin tärkkelystehtaalle. Kivikylä ostaa sieltä perunajauhot tuotteisiinsa. Me puolestaan saamme tuottajapalautuksena lihat omaan käyttöömme, ja kaupantiskiltä etsimme ostoskoriin oman lihatalon einekset ja makkarat.
Tätä voi varmaan kutsua jonkin sortin suljetuksi kierroksi, kun oman tilan raaka-aineet kiertävät Kivikylän tuotteisiin ja takaisin meidän ruokapöytään.
”Tunnustamme väriä. Kaupasta valikoimme ostoskoriin Kivikylän makkaroita ja muita eineksiä. Tuotekehittelyä tehdään koko ajan, ja tiskistä löytyy aina uusia tuotteita maisteltavaksi.”
Hoidamme suurimman osan tilan töistä yhdessä. Viljanpuintiaikaan Tuula tosin joutuu tekemään sikalan työt yksin. Hän on innokas peltotöihinkin ja osaa äestää. Seuraavaksi emäntä haluaisi kuulemma oppia kyntämään.
Se on hyvin ihmiseltä, joka on koulukseltaan keittäjä, ja jolla on tänne maaseudulle vain kenttäkokemus. Ilkka puolestaan on käynyt ammattikoulun metallipuolen ja on maanviljelysteknikko. Hän ei ole koskaan ollut töissä tilan ulkopuolella.
Aloitimme tilanpidon vuonna 1991 sukupolvenvaihdoksen myötä. 2000-luvun alussa rakensimme vanhan 1800-luvun lopun kivinavetan tilalle uuden. Pari vuotta myöhemmin porsituspuoli uusittiin.
Emme ole missään vaiheessa lähteneet laajentamaan sikalaa. Emme halua asua siellä. Jossain vaiheessa isot lihatalot kovasti kannustivat luomaan isoja yksiköitä Tanskan malliin ja laittamaan pellot vuokralle.
Me olemme ajatelleet, että hommat pitää jaksaa tehdä itse. Tämän kokoisessa yksikössä tuntee omat eläimensä ja pystyy pitämään niistä yksilöllisesti huolta.
Terveisin,
Ilkka ja Tuula Pörrö