Olin ihan ensimmäinen työntekijä täällä Huittisten makkaratehtaalla. Kivikylä osti tuotantotilat entisen työnantajani Lihapoikien konkurssipesältä vuonna 2001. Muistan, kun täällä pyöri muutamia ostajaehdokkaita. Kivikylän Jari Laihonenkin kierteli katsomassa kalustoa ja huutelin hänelle, että nyt ostat tästä.
Pidin pitkän kesäloman ja tulin melkein suoraan Kivikylän leipiin. Konkurssipesästä ostetuilla koneilla toimintaa ruvettiin käynnistelemään hyvin pienimuotoisesti.
Aloitimme kahdella makkararuiskulla ja kahdella uunilla – paljon on toiminta siitä kasvanut. Tehdasta on laajennettu koko ajan pikkuhiljaa. Nyt makkarakoneita on yhdeksän, ja uusien tehot ovat kaksinkertaiset vanhoihin verrattuna.
Huoltopäällikkönä työhöni kuuluu katsoa, että koneet toimivat. Olen pitänyt ne sellaisessa kunnossa, että niillä voidaan valmistaa ensiluokkaista makkaraa. Huoltotyö on tärkeää.
Jos koneiden säädöt ovat pielessä, tulee laadultaan epätasaista makkaraa ja pakkausvirheitä. Pelkkä suolaus vaikuttaa laatuun. Jos suolauskoneessa on vika, ja se antaa suolaa liian vähän tai liikaa, lopputuloksena on huono tuote. Samoin mittauksen ja punnituksen tulee olla kohdillaan.
Laatu ratkaisee – ensiluokkaisen makkaran tekeminen vaatii hyvät raaka-aineet ja hyvin huolletun tuotantokoneiston.
Olen saanut työssäni isot saappaat; minulle on annettu vastuuta. Alaisia on tullut matkanvarrella kuusi. Esimiestehtävissä pitää miettiä, että kaikki tulisi tehtyä johdonmukaisesti. Haasteet pitävät virkeänä. Koskaan minulle ei ole tullut mieleen, etten viitsisi lähteä töihin. Olen viihtynyt Kivikylällä ja tuntenut olevani kuin kotona – tätä voi todella sanoa kotipalvaamoksi.
Keväällä Huittisissa avattiin makkaranmuotoinen myymälä samalle tontille, jossa valmistetaan kaikki Kivikylän makkarat. Minulle ei tullut yllätyksenä, että Jari Laihonen esitti lenkinmuotoista rakennusta. Hänellä on aina riittänyt visioita, vaikka onkin tarkka ja harkitsevainen. Tämä on varmaan maailman suurin makkara.
Hullulenkiksi nimetty myymälä on otettu hyvin vastaan. Meillä on myös lounaskahvila, jossa käy ruokailijoita päivittäin puolitoistasataa. Huittinen on pieni paikkakunta – vähän niin kuin kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Aina kun ehdin, heitän jonkun sanan tuttujen kanssa. Asiakkaiden huomioiminen on osa Kivikylän henkeä.
Elämäni suurimmat ajanjaksot olen työskennellyt elintarvikealalla. Ensin kuusi vuotta Saarioisella, sitten 15 vuotta Lihapojilla ja nyt jo yhtä kauan Kivikylällä.
Seuraavaksi täytän 65 vuotta, ja aion jäädä puolikkaalle eläkkeelle. Se on matala lasku työelämästä, kun en oikein osaa poiskaan olla. Tekemistä minulla riittää silti vapaa-ajalla vaikka kuinka paljon. Olen aina tykännyt värkätä puusta. Nytkin olen tehnyt mökillä terassia. Siellä riittää paljon muutakin askartelemista.
Terveisin,
Heimo Mattila
