Kivikylan Kotipalvaamo Oy

Mari-kokin joulumuistot

Valmistuin neljä vuotta sitten ravintolakokiksi, ja sen jälkeen olen työskennellyt Kivikylän Lapin keittiössä. Näin joulukiireissä minua näkee paljon myös myymälän puolella, mutta pääasiassa valmistelen ruokaa lounaalle, joka on myymälässä arkisin klo 11-14. Lisäksi teen ruokaa myymälän yläkerrassa olevan juhlapaikan tilaisuuksiin.  

 

Joulunalusaika Kivikylällä tuo mieleen paljon lapsuusmuistoja. Vanhempani Kaija ja Esa Lammila olivat tämän talon porsaantuottajia. Muistan sen ajan, vaikka eläimistä luovuttiin jo kun olin ihan pieni.

 

Joulun valmistelu alkoi perheessäni, kun noudimme puolikkaan sianruhon Kivikylältä. Meillä oli taksikäytössä ollut Toyota Hiace, jossa oli takana penkit molemmin puolin. Takaisin tullessa me lapset istuimme penkeillä ja sianpuolikas makasi keskellä autonlattialla.  

 

Kotona äiti ja isä leikkasivat ruhon. Osa joulutraditioita oli kinkun suolaus. Se oli iskän hommia. Isossa saavissa oli suolavettä ja kinkku oli sidottu puupalikoilla niin, että se ei päässyt pintaan.

Kinkun paistaminen oli jännittävää. Me vahdimme yhdessä iskän kanssa aaton vastaisena yönä kinkun paistumista. Kun se otettiin uunista, äidillä ja isosiskolla oli tapana syödä nahka pois päältä.

”Meidän perheessä on ollut tapana valmistaa aina joulukuun alussa itse makkaraa. Se on traditio, joka on kulkenut suvussa polvelta toiselle. Äidin toiveena on, että minä jatkan kotimakkaran tekoa, kun hän ei enää jaksa. Niin aion tehdäkin.”

Makkarantekoa varten hankin Kivikylältä tänä vuonna 10 kiloa sian kieltä, saman verran sian sydämiä ja 15 kiloa jauhelihaa. Lisäksi tarvittiin tuollaiset 80 metriä sian suolta. Sitä saa ostaa meiltä 5-7 metrin tuubeissa.


Isä ja äiti keittävät kielet ja sydämet jo makkaratalkoita edeltävänä päivänä. Ne jauhetaan kypsänä lihamyllyn läpi sipulin kanssa. Sitten jauheliha ja kaikki muut ainekset sekoitetaan joukkoon ja tehdään makkarat ja kypsennetään ne. Isä toimii makkaroiden paistopäällikkönä.

Syömme kotimakkaraa nimenomaan ennen joulua, sitä ei ole koskaan joulupöydässä. Jonkin verran makkaroita jää pakastettavaksi.

Tänä vuonna minulle on tulossa ihan erilainen joulu. Menin edellissyksynä naimisiin ja olemme mieheni Turon kanssa hankkineet oman talon. Olen tähän asti viettänyt jouluni aina äidin ja iskän tykönä, mutta tänä vuonna lapsuudenperheeni kokoontuu meille joulunviettoon.

Olemme Turon kanssa ajatelleet hankkia joulupöytään palvatun kinkun. Siitä on pienempi vähti, kun olen täällä myymälässä töissä vielä aatonaattonakin ja on paljon muutakin valmisteltavaa.

Palvatun ostaessaan ei paistamista tarvitse yökaudet vahtia. Onhan siinä aina jännitystä ilmassa, ettei vaan pääsisi kinkku palamaan tai ylikypsäksi. Palvattu kinkku sopii kiireiselle, senkin voi halutessaan lämmittää.

 

Terveisin,

Mari Tammisto

Jaa mediassa

Copyright Kivikylän Kotipalvaamo Oy  |  Käyttöehdot  |  Palvelun toteutus: JPmedia