Kivikylan Kotipalvaamo Oy

Henna ja Juhani löysivät toisensa Kivikylällä

Juhani Koskialho on palvari

 

Olen kolmekymppinen, paljasjalkainen lappilainen. Pääsin kouluaikoina kesätöihin Kivikylälle, ensimmäistä kertaa jo 15-vuotiaana. Lukion jälkeen vuorossa oli armeija. Sen päättyessä kassa oli tyhjä, ja tulin tutuksi tulleeseen paikkaan kysymään töitä. Niitä löytyi, ja tänne jäin.

 

Se oli hyvä päätös näin kymmenen vuoden jälkeenkin ajateltuna. Työn tekeminen Kivikylällä on ollut mielekästä. Vaikka työelämää on jäljellä vielä vuosikymmeniä, en sulje pois sitä mahdollisuutta, että tekisin elämänurani tässä samassa työssä ja samalla työnantajalla.

Armeijan jälkeen olen tehnyt töitä saunassa, eli pääsin oppipojaksi palvipuolelle. Olen palvari ja suolari.

 

Asettelen aamuisin suolatut lihat kokonsa mukaan eri korkeuksille häkkeihin, jotka työnnetään saunaan. Isot lihat ylös ja pienemmät alas – näin kaikki kypsyvät samaan aikaan, koska lämpö pakkautuu ylös. Päivän aikana lämmitän saunaa metrisillä harmaalepän haloilla ja seuraan lämpötilaa, ettei tule liian kuumaa.

Käsittelemme myös kokonaisia sikoja alusta loppuun. Työhön tuo vaihtelua se, että välillä vien palvattuja sikoja erilaisiin yritystapahtumiin ja juhliin. Usein jään paikan päälle leikkaamaan lihaa. Silloin pääsee puhelemaan ihmisten kanssa ja saa palautetta meidän tuotteistamme.

 

Lihan käsittelyssä koneet ovat apuna, mutta me tekijät ratkaisemme laadun. Viime silauksen pystyy vain ihminen hoitamaan käsityönä – siihen ei kone pysty.

 

Luotan siihen, että hyvät tuotteet myyvät aina. Välillä tulee erilaisia ruokavillityksiä, mutta uskon, että suomalainen syö makkaraa tulevaisuudessakin ja pysyy lihansyöjänä. Erilaisia ruokailmiöitä tulee ja menee.

 

Elämäni pyöri pitkään työpaikan asioissa. Lähettämön puolella oli Henna-niminen tyttö, jonka kanssa olin päivittäin tekemisissä. Havahduin siihen, että hänen työsopimuksena oli loppumassa. Mukava tyttö aikoi lähteä takaisin kotiseudulleen.

Ajattelin, että voisi sitä ihmisellä on muutakin elämää kuin vain tämä työ. Puhelin Hennalle, jos tämä ei vielä kuitenkaan lähtisi. Siitä alkoi meidän tarina.

Terveisin,

Juhani Koskialho

”On hyvä, että kuluttajia valistetaan ruoan suhteen, mutta jokainen järkevä ihminen osaa itse tehdä päätöksensä. On parempi syödä kohtuullisesti kuin mennä ääripäästä toiseen. Erilaisia ruokailmiöitä tulee ja menee.”

Henna Kortesoja työskentelee lähettämössä

 

Olen Parkanosta kotoisin, ja tulin Raumalle opiskelemaan WinNovan kokkilinjalle. Sain Kivikylästä kesätöitä ja jatkoin täällä valmistuttuani kokiksi. Nyt on vierähtänyt jo yli kaksi vuotta.

 

Tunsin entuudestaan joitain Kivikylän tuotteita, kuten Huiluntuhdin ja Palvarin lihapyörykät. En ollut kuitenkaan tiennyt, kuinka laajaa yrityksen toiminta oikeasti on. Tehtaitakin on Lapin lisäksi Huittisissa ja Säkylässä.

 

Olen koko ajan työskennellyt lähettämössä. Tilaukset tulevat tietokoneelle, ja me keräämme tuotteet, punnitsemme ja laputamme. Merkkaamme pakkauksiin, mihin ne ovat menossa, jotta kuljettaja osaa viedä tilaukset oikeaan paikkaan.

 

Kokin koulutuksesta on apua, varsinkin kun kirjoitamme uusia tuoteselosteita. Pakkausmerkintöjen laatimisessa pitää tuntea elintarvikealan lainsäädäntöä.

 

En ollut ajatellut jäädä Lappiin, enkä mitään parisuhdetta, mutta Juhani rupesi pistämään sellaisia ajatuksia päähäni. Nyt olemme olleet puolitoista vuotta yhdessä. Asumme Lapin kirkonkylässä, ja töihin on lyhyt, parin kilometrin matka. Viihdyn hyvin. Juhanin kanssa synkkaa, ja minulla on hyvät työkaverit. Aika kuluu siivillä.

 

Välillä on ollut pientä kielimuuriongelmaa, kun Raumalla jätetään kirjaimia pois ja Parkanossa päin taas puhutaan leveämmin. Kun koti-ikävä iskee, hyppään autoon ja lähden käymään Parkanossa, sinne kestää ajaa vain pari tuntia.

Terveisin,

Henna Kortesoja

Jaa mediassa

Copyright Kivikylän Kotipalvaamo Oy  |  Käyttöehdot  |  Palvelun toteutus: JPmedia